IMG_0642.JPG

Muistoissa

Joskus tulee aika luopua, aina se on liian pian. Oli se sitten yllättäen tai vanhuuden pitkällä taipaleella. Ikävä jää jälkeen, mutta opit ja muistot elävät ikuisesti. 

Kun lemmikin ottaa on tiedettävä ja ymmärrettävä, ettei se tule elämään todennäköisesti pidempään kuin me. Ja näin on hyväkin, sillä kuka siitä sitten huolehtisi? Siihen ei tarvitse varautumalla varautua, mutta se tulee tiedostaa. Koska jokaisen omistajan tielle tulee hetki, jolloin on aika päästää irti. Joskus hetki ei ole selkeä ja joutuu vaikean päätöksen eteen. Älä silloin mieti muiden sanoja, omia tunteitasi, vaan mieti lemmikkiäsi: onko sillä hyvä olla - voiko tilannetta muuttaa jollain tavalla mikäli vastaus on ei? Kykeneekö se elämään onnellista elämää? Jos vastaus kaikkeen on ei, on tullut aika. 

Viima

"Never give up. Today is hard, tomorrow will be worse, but the day after tomorrow will be sunshine"

Viima.jpg

Aavatuulen Viva Valeria

Saluki ♀

Particolor, Fawn

24.10.2015 - 25.10.2020

Säkä: 64cm / n. 19kg

 

Kyynärät: 0/0

Lonkat: A/A

Selkä: VA0, SP0, LTV0

Viima on ensimmäinen salukini. Odotin kolme vuotta, jotta sain oman pienen saluki pentuni. Vaikka alkuun Viima ei ollut täysin omani, vaan minulla sijoituksessa ja näin ollen Tuuli Soukan omistuksessa ja Aavatuulen –kennelin kirjoilla. Nykyään Viima on kuitenkin täysin omani, eikä sitä tulla käyttämään jalostukseen.
Tullessaan luokseni Viima vaikutti tempperamenttiselta, itsenäiseltä ja rohkealta. Kävi ilmi, että rohkeus ei kuulunut kuitenkaan Viiman luonteenpiirteisiin.
 

Viima on se koira, joka on saanut minut ajattelemaan syvemmin koiria, niiden luonteita ja sitä mitä itse pidän tärkeänä. Viima on myös opettanut minulle sen, ettei nirsous ole este – mutta se on suuri hidaste. Omista koiristani Viima on opettanut minulle ehkä eniten kärsivällisyyttä, armoa sekä itselle, että koirille, tauottamisen tärkeyttä sekä etäisyyttä.

Viima rakastaa juoksemista vapaana ja nykyään, jopa uskallan hetkittäin neitiä pitää vapaana oikeanlaisessa ympäristössä. Viima on niin nirso, että ei aina syö omaa ruokaansakaan. Herkut saattaa yhtenä päivänä kelvata ja toisena ei, vaikka olisivat samaa tavaraa. Kaikkea uutta makustellaan ensin muutamana päivänä ja syljetään ulos, ennen kuin todetaan syömäkelpoiseksi.

Kotona sisätiloissa Viima on varmasti maailman helpoimpia koiria. Hän on tyytyväinen kun saa kölliä lähellä, jossain pehmoisessa ja lämpimässä ja yksinolokaan ei ole ongelma. Vapaana ollessaan, hän hyväksyy suhteellisen helposti uudetkin leikkikaverit mukaan porukkaan, eikä närää tule usein. Mutta kun neidille laittaa hihnan niin sekä pyörät että vastaantulevat ihmiset ja koirat saavat aikaan pelkoa ja rähinää, ellen ole tarpeeksi nopea. Epävarmuus näkyy myös helposti tilanteissa, jolloin meille tulee vieraita, sillä Viima reagoi heihin voimakkaasti – saattaapa yrittää tarttua jalkaankin.
 

Viiman luonteessa on yhdistelmä terävyyttä ja arkuutta, joka tekee hänestä herkän käyttämään hampaitaan.

Juoksijana Viima on mieletön, vaikka vasta muutaman kerran olemme kisanneet ja niistäkin osan epävirallisesti. Näyttelyissäkin Viima on saanut melko hyviä arvosteluja kauniin ulkomuotonsa tähden. Ei ole varmasti mitään upeampaa katsottavaa, kun se kun Viima juoksee vapaana täynnä riemua ja elämäniloa.

Viima sairastui akuutisti HGEhen, aamulla oli vielä pirteä, mutta päivällä alkoi oksentaa verta. Lähdimme eläinlääkäriin, mutta hoidosta huolimatta Viiman tila huononi. Verta tuli molemmista päistä ja lopulta koira meni shokkiin. Mitään ei ollut enää tehtävissä. 

Halla

"If the stars guide the way, you are the brightest one"

IMG_4040.JPG

Starsky Zip Zap Zakop

Bordercollie ♂, kastroitu

Blue Merle

5.11.2012 - 22.11.2019

Säkä: 58,5cm / n. 25kg

 

Luonnetesti: +186 +++

Kyynärät: 0/0

Lonkat: B/B

Silmät: OK

Selkä: VA0, SP0, LTV1

Halla on ensimmäinen harrastuskoirani ja Hallan kanssa lähdettiin ylipäätään tutustumaan tähän uuteen ja ihmeelliseen harrastuskoiramaailmaan. Luonteeltaan Halla on hyvin energinen ja hiukan tosikkomainen, mutta iloinen ja veikeä poika. Hallan lempi leikkejä ovat repimisleikit ja hän nauttii suunnattomasti uuden oppimisesta. Varsinkin kohdetyöskentely  sekä naksuttelu ovat Hallan mieleen. Hallan kanssa on harrastettu agilityä, tokoa sekä pelastushakua. Uraputki loppui kuitenkin lyhyen irtokoiran käydessä päälle. Nykyään Halla on siis varhaiseläkkeellä ja syö kipulääkkeitä päivittäin. Tästä syystä Halla toimii minulla lähinnä häiriökoirana ja teemme kotona pikku temppuja sekä joskus eläinnäyttelijä juttuja. Halla rakastaa ulkoilua, yhdessä tekemistä sekä vapaana juoksentelua. Lampailla Halla ei toimi toivotulla tavalla, eikä näin ollen sovellu paimennukseen. Ikuiseksi kysymykseksi jää johtuuko tämä Hallan kiputiloista ja liikeradan outoudesta vai onko tämä jotain, mitä Halla olisi periyttänyt myös eteenpäin.
 

Muita koiria Halla lähinnä sietää ja harvojen kanssa ryhtyy leikkimään, pääasiassa Halla kuitenkin ennemmin välttää konfliktit ja väistää, ainoastaan nurkkaan ajettuna ja vailla pakomahdollisuuksia alkaa murina ja hampaiden näyttäminen – joka voi helposti ja nopeasti muuttua konfliktiksi.
 

Ruuan suhteen Halla on ahne, isolla A:lla, mikä toki helpottaa koulutus juttuja ja monia arkisiakin tilanteita, joissa iskee jännitys (plus lääkkeet on helpompi antaa).
 

Arjessa Halla on helppo tyyppi, jonka kanssa on helppo matkustaa, ulkoilla ja minulla on suuri luottamus poitsuun suurimmassa osassa tilanteista.

Dany

"This reminds me of when we were young"

124213938_786394315550213_66956054988305

Sekarotuinen (rekisteröimätön villakoira) ♂, kastroitu

Harlekiini

20.6.2003 - 3.10.2017

Säkä: 34cm / n. 8kg

Dany on ensimmäinen oma koirani. Dany on koira jonka kanssa sain harjoitella sen tavallisen koiranomistajan arjen -  alun sille, että lähtee ylipäätään kehittymään, nähdä koiran elämänkaaren syntymästä kuolemaan ja oppia matkan varrella paljon muutakin. Dany oli koko elämänsä kokoperheen koira, en voinut ottaa häntä mukaani, koska stressitaso olisi kasvanut muuton myötä liian suureksi - sitä kokeiltiin kerran, mutta oli Danylle liian iso stressi ja se ei voinut hyvin, eikä minulla ollut silloin taitoja tai mahdollisuuksia kouluttaa yksinoloa hitaammalla tahdilla. 

Meillä syntynyt Dany oli erittäin hyvä perhekoira. Sellainen kun perhekoiran kuuluukin olla, missään arkisissa asioissa ei ollut ongelmaa. Ei ohituksissa, ei matkustelussa, eikä ihmisten tai eläinten kanssa. Arki sujui siis vailla kommervenkkejä, joskin Danyn ei tarvinnut kovinkaan usein jäädä yksin kotiin, mutta sekin sujui ongelmitta. Paitsi sitten jos ympäristö oli vieras.

Kuura

"Seems like you're fickle, fickle as can be"

124231459_273269997437827_50648055444467

Fretti ♀, steriloitu

Albiino

21.06.2013 - 15.03.2014

Kuura oli ensimmäinen frettini. Se oli innokas ja erittäin kiltti, kun päästiin yhteisymmärrykseen, ettei puremisella pääse pitkälle. Sen jälkeen se ei purrut edes vieraita. Sisäsiistiksi se ei tullut koskaan ja laatikoitakin siirteli mennen tullen. Kuura oli hyvin rohkea ja menevä tyyppi, se rakasti nukkua hihassa, eikä sitä haitannut ylimääräinen huomio mitä se sai kaduilla ja muuallakin kulkiessamme. 

Kuura tuli minulle pitkällisen pohdinnan ja innostuksen saattelemana ja lähti niin yllättäen, ettei siihen kukaan olisi osannut varautua.
Puolituntia ensimmäisten sairastumisen oireiden jälkeen Kuura oli poissa. Olen vieläkin kaivannut frettiä elämään, mutta elämäntilanne ei ole sitä sallinut. Ehkä vielä jonain päivänä pikkuinen näätä pääsee elämääni jälleen rikastuttamaan. Mutta ei kukaan korvaa Kuuraa, hän oli se ensimmäinen <3