Turkkilainen angora on elegantti ja kaunis kissa, joka on kooltaan keskikokoa. Se turkki on puolipitkää ja pisimmillään kaulurissa ja hännässä. Karva on helppohoitoista, silkkistä ja pehmeää, eikä kaipaa jatkuvaa harjaamista tai pesua. Kaikki värit ovat sallittuja, joten myös silmää miellyttävä kissa löytyy varmasti jokaiseen makuun.

Luonteeltaan turkkilainen angora on hyvin aktiivinen ja seurallinen sekä ihmisrakas kissa, joka nauttii varsinkin kiipeilystä ja hyppelystä korkeisiin paikkoihin. Olenpa kuullut myös verrattavan kissamaailman bordercollieen aktiivisuustasolla. Eloisana ja uteliaana turkkilainen tahtoo tutkia kaiken ja änkee joka kolkkaan. Yleisesti turkkilaiset ovat leikkisiä vielä vanhallakin iällä, joten turkkilaisista saa pitkäikäisiä leikkikavereita ja lenkkeilyseuraa.

Tulee kuitenkin muistaa, että angoralta puuttuu kokonaan aluvilla, joten kylmillä ilmoilla sitä ei voi ulkoiluttaa pitkiä aikoja tai se paleltuu.
 

Niin kuin koirilla, myös kissoilla on periytyviä sairauksia.  Suurimmaksi osaksi periytyminen tapahtuu resessiivisesti eli piilevästi. Nimitys jo paljastaa, ettei tällaisen taipumuksen kantajayksilöä voida tunnistaa sen ulkoasun perusteella. Vaikka käytettäisiinkin vain terveiksi todettuja yksilöitä jalostukseen, siitä huolimatta saattaa tapahtua, että kaksi tervettä siitoskissaa, jotka kantavat piilevänä samaa sairaustaipumusta, paritetaan keskenään ja tulokseksi saadaan sairas tai sairastuva yksilö. Usein nämä piilevästi periytyvät sairaudet puhkeavat vasta, kun kissa on jo ohittanut pentu- ja nuoruusiän.
 

Turkkilaisilla angoroilla periytyviin sairauksiin kuuluvat sydänvika (HCM) sekä kuurous, joka johtuu valkoisesta värigeenistä, joka on angoroilla yleinen väri, kuurous liittyy valkoisiin kissoihin, joilla on siniset silmät. Tästä syystä monet valkoiset kissat, joilla jompikumpi tai kumpikin silmä on sininen kuulotestataan. Sydänsairaudet tutkitaan sydänultralla, sillä kyseiselle sairaudelle ei ole vielä löytynyt kyseistä geeniä, jotta se kyettäisiin tunnistamaan DNA testillä.