Norjalainen metsäkissa tunnetaan parhaiten korvatupsuistaan ja suuresta koostaan, ne ovat myös voimakasrakenteisia ja notkeita puolipitkäkarvaisia kesykissoja.  Värimaailmastakin löytyy varmasti jokaiselle mieleinen näyttelyissä sallitun laajan kirjon ansiosta, sillä vain naamioita ei norjalaisella tyypillisesti näe. Karvanpituudestaan huolimatta norjalaiset ovat helppohoitoisia kissoja,  ei yleensä takkuunnu, vaan pysyy siistinä, eikä liiemmin vaadi harjaamista tai pesua.
 

Luonne on kuitenkin se, joka ensimmäisenä ainakin minun huomioni tässä kyseisessä kissarodussa vei. Norjalainen metsäkissa on nimittäin hyvin seurallinen, leikkisä ja ystävällinen rotu, se hakeutuu useasti rapsuteltavaksi tai syliin ja liittyykin mielellään mukaan kaikkiin kodin tapahtumiin. Suurin osa tapaamistani norjalaisista on ollut melkoisia halinalleja ja ihan vaatimalla vaatineet syliin tai ainakin halunnut selvästi ihmisten läheisyyteen. Saatat jopa saada kissasta lenkkikaverin, kun totutat sen hyvissä ajoin valjaisiin.
 

Eloisa ja energinen metsäkissa nauttii leikkimisestä, mutta rauhoittuu mielellään myös nukkumaan ihmisten läheisyyteen (esimerkiksi läppärisi päälle tai lukemasi kirjan ylle).

Niin kuin koirilla, myös kissoilla on periytyviä sairauksia.  Suurimmaksi osaksi periytyminen tapahtuu resessiivisesti eli piilevästi. Nimitys jo paljastaa, ettei tällaisen taipumuksen kantajayksilöä voida tunnistaa sen ulkoasun perusteella. Vaikka käytettäisiinkin vain terveiksi todettuja yksilöitä jalostukseen, siitä huolimatta saattaa tapahtua, että kaksi tervettä siitoskissaa, jotka kantavat piilevänä samaa sairaustaipumusta, paritetaan keskenään ja tulokseksi saadaan sairas tai sairastuva yksilö. Usein nämä piilevästi periytyvät sairaudet puhkeavat vasta, kun kissa on jo ohittanut pentu- ja nuoruusiän.
 

Norjalaisilla metsäkissalla periytyviin sairauksiin kuuluvat sydänvika (HCM) sekä aineenvaihduntahäiriö (GSD), joka tutkitaan geenitestillä. Sydänsairaudet tutkitaan sydänultralla, sillä kyseiselle sairaudelle ei ole vielä löytynyt kyseistä geeniä, jotta se kyettäisiin tunnistamaan DNA-testillä.