kennel Nietosten kissala
Saluki
Tällä hetkellä minulla ei ole kasvatuksessa salukeja. Voit seurata aktiivisia kasvattajia rotuyhdistyksen sivuilta.

Kaunislinjainen ja ylväs saluki on alkujaan kasvatettu karuissa olosuhteissa. Persianvinttikoiraksi ja gasellikoiraksikin kutsuttu vinttikoirarotu on jalostettu metsästykseen, jolloin se nappaa ja tappaa saaliinsa tehokkaasti. Se on luotu juoksemaan ja saalistamaan itsenäisesti.
Tämä kannattaa pitää mielessä varsinkin silloin, jos päästät salukisi vapaaksi. Ei suinkaan tarkoita, ettei saluki olisi koulutettavissa, mutta koulutuksen eteen saat tehdä rutkasti enemmän töitä kuin suurimman osan koirarotujen kanssa (mm. sisäsiisteys ja luoksetulo ovat salukeille haastavia) ja motivaatiota voi joutua kaivamaan esiin useampaan kertaan.
Itsenäisellä luonteenlaadulla on viitattu usein kissamaisuuteen. Yksi salukin ominaispiirre on varautunut suhtautuminen vieraita kohtaan. Välinpitämättömyys saa monen koiraihmisen pettymään hänen lähestyessään salukia, joka seisoo hiljaa paikoillaan, saattaa jopa perääntyä eikä ole järin innostunut vieraan hellyyden osoituksista. Hännänheilautus on salukilta suuri kohteliaisuus. Varautuneisuus ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin arkuus tai aggressiivisuus, joita missään koirarodussa ei toivota.
Omaa perhettään saluki tervehtii innokkaasti ja hellyydenosoituksilla on lukuisia erilaisia muotoja aina kirputtamisesta nuolemiseen, tökkimiseen sekä käpälällä läiskimiseen. Salukit ovat myös leikkisiä ja säilyttävät usein tämän piirteen myös vanhempana. Voi myös varautua siihen, että sohvat, sängyt ja oikeastaan kaikki pehmeä on salukin valtaamaa. Salukit rakastavat pehmeitä ja lämpöisiä paikkoja, myös saunasta on muutamia kertoja löytynyt rakas salukini itsekseen nauttimassa jälkilämmöistä.
Aikuistuttuaan saluki on pääsääntöisesti rauhallinen ja suhteellisen helppo lemmikki. Kylmimmillä pakkasilla joudut houkuttelemaan sen pihalle lenkkeilemään ja saadessaan tarpeeksi liikuntaa niin lenkkien muodossa kuin vapaana, saluki käpertyy mielellään sohvan nurkkaan viereesi katsomaan televisiota.
Salukit eivät ehkä hauku paljoa, mutta palosireenin ammattia olen ehdotellut useampaan kertaan salukeilleni. Ne ulvovat, vinkuvat, vikisevät ja änisevät, osa on äänekkäämpiä kuin toiset, mutta suurin osa salukeista on juttelevaista sorttia.
Kuten kaikilla koiraroduilla, myös salukeilla esiintyy joukko periytyviä vikoja ja sairauksia. Suurimmaksi osaksi periytyminen tapahtuu resessiivisesti eli piilevästi. Nimitys jo paljastaa, ettei tällaisen taipumuksen kantajayksilöä voida tunnistaa sen ulkoasun perusteella. Vaikka käytettäisiinkin vain terveiksi todettuja yksilöitä jalostukseen, siitä huolimatta saattaa tapahtua, että kaksi tervettä siitoskoiraa, jotka kantavat piilevänä samaa sairaustaipumusta, paritetaan keskenään ja tulokseksi saadaan sairas tai sairastuva yksilö. Usein nämä piilevästi periytyvät sairaudet puhkeavat vasta, kun koira on jo ohittanut pentu- ja nuoruusiän.
Salukilla nämä ovat pääsääntöisesti silmä- (PLD, RD, katarakta, linssiluksaatio, PRA) sekä sydän sairauksia (mm. DCM). Nämä tutkitaan pääsääntöisesti koirilta silmäpeilauksen sekä sydänultran avulla, tämä ei tietenkään paljasta taudin kantajaa.
Onneksi monille perinnöllisille sairauksille on nykypäivänä olemassa DNA-testit, joilla voi tutkia myös piileviä sairauksia..