kennel Nietosten kissala
Värigenetiikkaa selkokielellä
Yksi yleisimpiä kysymyksiä pentuja jännityksellä odottaessa on, minkä värisiä tulevat pennut voivat olla. Siksi olen todennut, että kirjoitan tänne tämän pitkänomaisen selityksen siitä kuinka värit periytyvät, jotta asiasta kiinnostuneet voivat tutustua asiaan.
Suluissa olevat kirjaimet sekä numerot kertovat sen, miten ominaisuus tai väri ilmaistaan rekisterikirjassa sekä sukutauluissa.
Punaisessa usein näkyy kuvio, vaikka sitä ei olisikaan geneettisesti
Todennäköisesti kaikki ovat peruskoulussa oppineet että miesoletetut ovat kromosomeiltaa XY ja naisoletetut XX kromosomisia.
Kissojen väri periytyy X kromosomissa, ja on kaksi vaihtoehtoa mikä väri on kyseessä ja nämä ovat musta tai punainen. Tästä syystä kilpikonnat ovat aina naaraita (ellei kyseessä ole geenivirheellinen kolli, jolla kaksi X kromosomia tai jokin muu mutaatio), koska vain naaraalla on kaksi X kromosomia.
Tämä tarkoittaisi sitä, että kaksi mustaa kissaa saavat aina mustia pentuja ja kaksi punaista saisivat punaisia, näin yksinkertaistettuna. Kilpikonna värinen naaras sen sijaan voisi saada sekä mustia, että punaisia ja kilpikonnavärisiä pentuja. Ja musta sekä punainen kissa voisivat saada kilpikonna (f) värisiä naaraita ja emon värisiä (musta, n tai punainen, d) kollipoikia.
Tähän asti simppeliä ja yksinkertaista, joskin ehkä vähän sekavaa.
Sitten tulee kysymys siitä, että entäs ne kaikki muun väriset kissat sitten?
Kuten valkoiset tai valkolaikulliset.
Valkolaikkuisuus on dominoiva ominaisuus, eli mikäli joko emolla tai isällä on valkoista, on todennäköisyys suurin, että pennuissakin on valkoista. Kissa voi kuitenkin kantaa myös yksivärisyyttä (tämä ei liity kilpikonnaväritykseen vaan tässä yhteydessä myös siitä puhutaan yksivärisyytenä vaikka kissalla niin sanotusti olisi kaksi väriä - punainen ja musta), vaikka sillä olisi valkoista. Tällöin kaksi valkolaikkuista voi saada solideja (eli yksivärisiä = ei valkoista) pentuja.
Valkolaikkuisuuden laajuuksia on paljon, ensimmäisessä versiossa valkeaa on ehkäpä vain tassuissa ja vähän leuassa, seuraavassa versiossa se on levinnyt kaulaan ja vatsan alle (molemmat merkitään rekisterikirjaan 09, määrittelemätön määrä), ehkäpä myös hännän päähän, tämän jälkeen muodostaa kaulan ympärille kauluksen ja ehkäpä laikun tai kaksi selkään (03, bicolor), siitä seuraava versio sisältää jo enemmän valkoista kuin väriä, jolloin kissassa on vain väriläiskiä (02, harlekiini) ja viimeisessä versiossa väriä on vain päässä ja hännässä, ehkäpä myös yksi täplä jossain päin kehoa (01, van).
Täysin valkoisen kissan valkoisuuden voi tehdä useampi tekijä, joko kissa perii hallitsevan valkoisen värin, joka peittää alleen muut värit (eli kissa on fenotyypiltään valkoinen, mutta genotyypiltään musta, punainen tai kilpikonna, jonka valkoinen peittää kokonaan) tai on albiino (tästäkin on muutama variaatio) tai kissa on vahvasti valkolaikkuinen, jolloin laikut peittävät kaiken värin alleen, tällöin myös vanhemmissa on todennäköisesti paljon valkoista, mutta myös värillisiä alueita.
Hallitsevan eli dominoivan valkoisen (w) perivä kissa periyttää siis muitakin värejä kuin valkoisia, mutta koska kyseessä on hallitseva geeni, ei pentu tarvitse kuin toiselta vanhemmaltaan geenin ja on silloin kokonaan valkoinen. Dominoiva valkoinen geeni on siinä mielessä erikoinen, että voi aiheuttaa kissalle myös kuuroutta ja vaikuttaa myös silmien väriin.
Albiinon kissan turkista sen sijaan puuttuu pigmentti kokonaan, yleensä niiden silmät ovat siniset, mutta myös täysi albiinoja - eli punasilmäisten kissojen olemassa olosta on raportoitu.
Ja raidalliset kissat sitten? Eli agoutit.
Kuviollisuus eli agouti on kissoilla dominoiva ominaisuus, riittää siis kun yksi vanhemmista on raidallinen niin pennut ovat suuremmalla todennäköisyydellä kuviollisia, mutta voivat myös kantaa kuviottomuutta, jolloin kaksi raidallista kissaa voi saada raidattoman, eli non-agoutin pennun. Mutta sitten taas kaksi kuviotonta kissaa eivät voi saada kuviollisia pentuja (joskin on olemassa sellaista jota kutsutaan haamukuvioksi - tällöin geneettisesti ei ole kuviollinen, mutta fenotyypiltään näyttää kuviolliselta, sitä esiintyy etenkin punaisilla kissoilla).
Kuvioita on useampaa eri tyyppiä, niitä sanotaan tabby kuvioiksi - niistä selkein kuvio onkin suurien laikkujen, "häränsilmien", muodostama classinen tabby (22), tasaiset raidat omaava kissa on kuvioltaan sen sijaan tiikeri (23) ja yleisempi on kuitenkin täplikäs kissa, joka on tylsästi ihan vain täplikäs (24). Norjalaisilla metsäkissoilla harvinaisempi, mutta joillakin roduilla hyvin tyypillinen on sen sijaan ticked (25), jossa kuvio ei enää ole edes selkeä, vaan karva on kaksiväristä eli ns tikattua. Mikäli väriä on vähemmän, eikä kuviota siksi pysty määrittämään, puhutaan määrittämättömästä kuviosta (21). Näiden kuvioiden tyypin periytyminen onkin jo hankalampaa genetiikkaa, jota joudutte tutkimaan itseksenne, siihen en tässä kajoa.
Entäs harmaat sitten, eli diluutio.
Kyseessä on eri geeni ja kuten valkolaikkuisuus ei periydy X solussa, joka muuntaa pää värin (punainen tai musta) erinäköiseksi. Voisi kuvitella, että kyseessä on filtterigeeni, joka vaalentaa olemassa olevan geenin; mustasta tulee sininen (a, eli se harmaa sävy) ja punaisesta creme (e, sanan mukaisesti kerman värinen) sekä kilpikonnasta sinikilpikonna (g). Tätä geeniä kutsutaan diluutiogeeniksi.
Diluutiogeeni on väistyvä ominaisuus, joka tarkoittaa sitä, että kissa voi kantaa geeniä ilman, että se näkyy ulkoisesti. Ulkoista olemusta kutsutaankin fenotyypiksi ja geneettistä ominaisuutta genotyypiksi. Jotta tällainen väistyvä geeni näkyisi kiissassa ulkoisesti , eli fenotyypissä, tulee sen tulla molemmilta vanhemmilta.
Kuvitellan että meillä on yksi musta kissa, joka ei kanna kyseistä geeniä, mutta se saa pentuja sinisen kissan kanssa, nämä pennut olisivat kaikki kantajia, mutta yhdessäkään ei ulkoisesti näkyisi tätä ominaisuutta, elikkä pennut olisivat mustia.
Kun tällainen kissa sitten saa pentuja toisen kantajan tai dilluutio kissan kanssa kanssa, voivat pennut olla diluutiokissoja tai kantajia. Vain kahden diluutiokissan pennut ovat kaikki diluutiokissoja.
Entäs sellainen kissa, jonka aluturkki on vaaleampi kuin pääliturkki? Eli savu ja hopea.
Savu- ja hopeakissojen (s) karva vaikuttaa yleisesti valkealta, jonka pää on värillinen. Voidaan siis sanoa, että tyvi on valkea ja latva värillinen. Hopean ja savun variaatioita on laidasta laitaan lähes huomaamattomalla vaalealla tyvellä olevista kissoista melkein valkoisiin.
Savuksi sanotaan niitä, joilla ei ole kuvioita ja hopeaksi kuviollisia kissoja, kyseessä on kuitenkin sama geeni.
Tämäkin geeni on kuten kuviogeeni, eli hallitseva, jolloin riittää, että vain toinen vanhemmista kantaa geeniä, jotta pennut voivat olla savun tai hopean värisiä, mutta näin ollen toisen vanhemman on oltava hopea tai savu, jotta pentu voi tämän sävytyksen turkkiinsa saada.
Hopeasta on olemassa myös muunnos, jota sanotaan kullaksi (y). Tässä pohjaväri poikkeaa suuresti hopeasta, värin ollessa enemmän lämmin aprikoosi tai kerma. Muuten geeni on samankaltainen ja tyylinen kuin hopeakin.
Ja sitten vielä amber.
Amber on värinä siitä mielenkiintoinen, että sitä on raportoitu esiintyvän vain norjalaisissa metsäkissoissa ja pennut syntyvät muistuttaen mustaa, punaista tai kilpikonna väritystä ja alkavat kasvaessaan saada enemmän punertavaa, meripihkan (amber, englanniksi meripihka) tai kullankeltaista sävyä.
Amber (t) on väistyvä ominaisuus, kuten dilluutio. Eli molempien vanhempien pitää vähintään kantaa geeniä, jotta pennusta voi tulla ambervärinen.
Näistä kaikista yllä mainituista ominaisuuksista voi olla erilaisia yhdistelmiä. Kissa voi esimerkiksi olla Hopea sinikilpikonna amber tabby valkoisella, eli erilaisia ulkoasujen variaatioita on todella paljon.
Toivottavasti tämä avasi asiaa edes hiukan, tämän yksinkertaisemmin en ikävä kyllä osaa tätä selittää, eikä tässä ole edes kaikki. On olemassa ominaisuuksia, joita ei ole hyväksytty norjalaiseen metsäkissaan, kuten lila, kaneli tai naamiot, joiden periytyvyyttä en lähde tässä avaamaan. Tietoa löytyy kuitenkin lisää helposti kun vähän googlailee.