kennel Nietosten kissala
Mikä tekee rotukissan?
On hyvin yleistä kuulla ihmisten puhuvan puolinorskeista kissoista tai norjalaisesta metsäkissasta, jolla ei ole rekisteripapereita.
​
​Voidaan aloittaa puimalla niin kutsuttuja puolinorskeja. Pitkäkarvainen kissa ei ole norjalainenmetsäkissa suoralta kädeltä. Pitkäkarvaisuus geeni on väistyvä, näin ollen kaksi lyhytkarvaista kissaa voi saada pitäkarvaisiakin pentuja tai vaihtoehtoisesti lyhyt ja pitäkarvainen pelkästään lyhytkarvaisia pentuja, lyhytkarvaisuuden ollessa dominoiva.
​
Mistä sitten tunnistaa rotukissan?
Rotukissalla on aina mukanaan rekisteritodistus, yleisesti kissan tulee myös olla sirutettu ja rokotettu, ennen luovutusta. Sitä ei myöskään saa luovuttaa alle 12-viikkoisena, laki kieltää sen, mutta kissaliiton suositus on yli 14-viikkoisen luovuttaminen.
Tutkimusten mukaan alle 14-viikkoisena luovutetut pennut kärsivät enemmän käytöshäiriöistä kuin tätä nuorempana luovutetut. Kissat joilla ei ole rekisterikirjaa ovat niin kutsuttuja kotikissoja. Tähän ryhmään kuuluvat niin maatiaiset kuin myös sekarotuiset kissat. Maatiaiset ovat jalostamattomia kesykissoja, joihin ei ole sekoittunut mitään rotuja, kun taas sekarotuiset niitä, joissa voi olla minkä tahansa rotujen ja maatiaisten yhdistelmiä.
​
Mitä tulee tietää rekisterikirjasta?
Kissa reisteröidään aina jonkin kattojärjestön alle, esimerkiksi Kissaliitto, TICA, CFA ja WCF. Itse rekisteröinti maksaa vain muutaman kympin per pentu.
Rekisteröinnin edellytyksenä ei ole se, että kissan on osallistuttava näyttelyihin - kukaan ei voi pakottaa osallistumaan näyttelyihin, oli kissa mitä rotua tai roduttomuutta tahansa. Rotu ei myöskään ole edellytys näyttelyihin, myös kotikissat saavat osallistua näyttelyihin, niille on siellä oma kotikissaluokkansa.
​
Kissan omistaja ei voi myöhemmin rekisteröidä pentua, vaikka kuka väittäisi mitä. Ainoastaan liittoihin rekisteröityneet ja kasvattajasitoumuksen allekirjoittaneet kasvattajat voivat rekisteröidä pennun ja tämäkin pitää sisällään vaatimuksen siitä, että pentu edustaa puhtaasti jotakin rotua, ja vanhemmat on rekisteröityjä ja samaa rotua. Näin ollen mikäli olet ostanut pennun, etkä ole saanut papereita mukaasi, on tällöin todennäköisesti kyseessä kotikissa kaikista ulkonäköseikoista ja väitteistä huolimatta.
​
Mistä tunnistaa rekisteröitynyt kasvattaja?
Jokainen kissaliitto ylläpitää kasvattajalistaa. Jos kasvattaja on rekisteröinyt kissalansa nimen, niin se nimi kyllä löytyy kattojärjestön omalta listalta. Jokainen kasvattaja saa dokumentin kasvattajanimensä rekisteröinnistä, voit siis pyytää tämä paperi nähtäväksesi, kun käyt pentuja katsomassa niin voit olla varma.
​
Miten tunnistaa hyvä kasvattaja?
Mikäli pääset katsomaan pentuja kasvattajan kotona, ja näet kissojen elinolosuhteet sekä pentujen emon. Myös pentujen ja muiden kissojen ulkonäkö sekä elinolot kertovat paljon, terveen näköiset pennut ja aikuiset kissat ja siisti ympäristö puhuvat kyllä puolestaan.
​
Kasvattaja on yleensä kiinnostunut pennun tulevasta kodista, kyselee millainen asunto on kyseessä, ketä siellä asuu ja onko ennestään kokemusta kissoista, näitä tietoja hän myös tarvitsee selvittääkseen onko koti valmis pennun ottamiseen ja mikä pennuista sopisi juuri siihen kyseiseen kotiin.Rehellisyys kertoo myös oman tarinansa, vaikka kaikki kasvattajat pyrkivät kohti terveitä kissoja, ei aina osu tähdet kohdilleen. Toisinaan vieraana on katala loinen, toisinaan virustauti tai epämuodostuma. Hyvä kasvattaja osaa kertoa asioista, vaikka se inhottavalta tuntuisikin ja luovuttaa uuteen kotiin vain terveitä pentuja, laajan tietopaketin kanssa. Rekisterikirjasta ei tule periä lisämaksua ja se tulisi saada luovutushetkellä mukaansa - poikkeuksena tästä on osamaksu. Yleisesti pennut on rekisteröity ennen kuin ovat täyttäneet 8-viikkoa, jolloin rekisterikirjat ovat suurimmalla todennäköisyydellä saapuneet jo postissa kasvattajalle.
Lemmikki vai näyttelykissa?
Kenenkään kasvattajan ensimmäinen ja tärkein ajatus ei ole näyttelyt. Jokainen toivoo kasvatilleen rakastavaa ja huolehtivaa kotia, jossa kissa saa jokapäiväistä huolenpitoa ja jossa siitä välitetään perheenjäsenenä.
Näyttelyt ovat suurimmalle osalle kasvattajista sivuseikka tai lisäbonus. Jos etsit itsellesi lemmikkiä tai vaihtoehtoisesti näyttelykissaa, kerro se kasvattajalle ja hän tarjoaa pentueesta niitä yksilöitä, jotka parhaiten juuri siihen pestiin sopivat. Jos kasvattaja vaatii käymään näyttelyissä, pakottaa syöttämään tiettyä ruokaa tai mitä tahansa muuta, on sinun hyvä tietää yksi asia: Kun kissan omistajuus vaihtuu, ei kasvattajalla ole minkäänlaista sanavaltaa kissaan - mutta toiveita saa toki aina esittää. Parasta on kuitenkin olla rehellinen, joten mikäli kasvattajan ehdot tai ajattelumaailma ei miellytä, etsi joku toinen kasvattaja, jolta pennun ostat.