Kissan sydänsairauksista yleisimpiä ovat kardiomyopatiat, mutta muitakin sydänsairauksia ilmenee toisinaan. Lisäksi kissoilla esiintyy samoja synnynnäisiä sydänsairauksia kuin koirilla. Kardiomyopatioilla tarkoitetaan sydänlihaksen sairautta, jossa sydänlihas paksuuntuu (HCM), ohenee (DCM), jäykistyy (RCM) tai rasvoittuu niin että seurauksena on rytmihäiriö (ARVC). Toisaalta rytmihäiriötä voi ilmetä myös jos kissalla on korkea verenpaine tai esimerkiksi kilpirauhastenliikatoimintaa. 

On myös tyypillistä, että sivuääntä ei kuulla vaikka kissalla olisi sydänsairaus selkeästi havaittavissa, eikä sivuääni suoraan myöskään tarkoita sydänsairautta tai edes estä jalostusta. Yli viides sairastavista kissoista on oireettomia sairauden alkuvaiheessa ja monet yllättäen täysin äkkiarvaamatta kuolleet kissat kuuluvat tähän ryhmään. 

​

Tästä syystä sivuäänellisiä kissoja on syytä ultrata, vaikka muita sydänoireita ei olisikaan ja toisinpäin. Myös jalostukseen käytettäviä kissoja, jotka ovat rotunsa puolesta selkeästi edustettavina sydänsairausten suhteen tulee ultrata ennen jalostuskäyttöä. Rotuihin kuuluu myös norjalainen metsäkissa, mutta kaikkein suurimmin edustettuna on maatiainen ja rotukissoista Sfinks, muitakin rotuja kuuluu lisääntyneen alttiuden piiriin. 

​

Pitkälle edennyt sydänsairaus johtaa aina sydämen vajaatoimintaan, ajoissa saadut lääkkeet hidastavat etenemistä, lisäävät elinikää ja parantavat elämänlaatua, mutta eivät kuitenkaan pysäytä taudin etenemistä. Sydänsairauteen ei ole parannusta, tauti etenee ja johtaa lopulta kuolemaan, monesti lääkkeillä saadaan kuitenkin niin paljon elinaikaa, että myös ikä alkaa tulla vastaan. Myös huono ruokinta, voi johtaa sydänsairauksiin (tauriinin puute).

​

​